Siitepölytiedotus | Siitepöly | Siitepölykaudet | Allergeenit | Ulkoilman homeitiöt | Suomalaisia allergiakasveja
Kuinka siitepölytiedote laaditaan?
Siitepölytiedotteen laatiminen
Allergeenisten siitepölyhiukkasten pitoisuutta ilmassa seurataan ja siitä tiedotetaan jotta allergiset ihmiset tietävät ajoittaa lääkityksensä. Tärkeimmät allergeenisten siitepölyhiukkasten ryhmät Suomessa ovat leppä, koivu, heinät ja pujo.
Siitepölyseurantaa tehdään Suomessa 9 paikkakunnalla. Tiedotetta laadittaessa ilman siitepöly- ja homeitiöpitoisuutta kuvataan asteikolla: vähän, kohtalaisesti tai runsaasti. Useimmat siitepölylle allergiset saavat oireita kun siitepölyä on runsaasti, mutta vähäisistä pitoisuuksista vain herkimmät oireilevat. Tiedotetta laadittaessa käytetään hyväksi säätiedotteita sekä kaukokulkeumamalleja.
Ennustemalleja pyritään kehittämään yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa (HIALINE, Pasodoble). Siitepölytiedotteiden laadinnassa käytetään myös ulkomaisten siitepölyseurantaverkostojen EAN-tietopankkiin välitettyjä siitepölytietoja (European Aeroallergen Network).
Siitepöly ja allergeenit
Siitepöly
Siitepölyhiukkasissa kasvien koiraspuolinen sukuaines eli DNA kulkeutuu kukan naaraspuolisen osan sukusoluun. Siitepölyhiukkaset ovat näkymättömän pieniä, niiden halkaisija on noin 15-100 mikrometriä. Siitepölyä muodostavat kaikki kukkivat kasvit. Itiökasveilla ei ole siitepölyä. Kaikki siitepöly ei leviä ilmassa eikä aiheuta allergiaoireita, sillä osa kukkakasveista on itsepölytteisiä tai hyönteispölytteisiä. Allergisille tuottaa ongelmia pääasiassa tuulipölytteisten kasvien siitepöly, sillä sitä muodostuu valtavia määriä. Sillä tavalla kasvi varmistaa, että edes pieni osa siitepölystä kulkeutuisi ilmavirtausten mukana varsinaiseen maaliinsa eli kasvin naaraspuolisiin kukintoihin.
Siitepölyn lentämistä rajoittaa esimerkiksi korkea ilmankosteus ja aamukaste. Keväällä ja alkukesällä siitepölypitoisuudet ilmassa ovat tavallisesti korkeimmillaan iltapäivällä, tuulisella säällä sekä juuri ennen sadetta tai ukkosmyrskyä. Alkukesällä vähiten siitepölyä on ilmassa pitkän sadejakson jälkeen sekä varhain aamulla kasteen ansiosta. Ilman siitepölypitoisuus vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan: loppukesällä kukkivan pujon siitepölypitoisuuden sitä vastoin ovat yleensä korkeimmillaan aamulla. Siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita voi vähentää ajoittamalla ulkoilun alhaisten pitoisuuksien aikaan ja välttämällä tuulettamista ja pyykin kuivaamista ulkoilmassa siitepölyaikana.
Pihapuuna kasvavaa koivua ei kannata kaataa oireiden helpottamiseksi, sillä koivun siitepöly leviää tuulen mukana kaikkialle satojenkin kilometrien päästä. Vaatteiden tai lemmikkieläinten mukana sisätiloihin kulkeutunut siitepöly säilyttää allergeenisuutensa jopa 12 kuukauden ajan, mutta sitä voi vähentää nihkeäpyyhinnällä ja välttämällä siitepölyaikaan tuulettamista sekä vaatteiden kuivattamista ulkona. Monet siitepölyallergiset saavat oireita myös muista kasvin osista, joten jos tietää olevansa allerginen, ei ehkä kannata käyttää koivuista saunavihtaa.
Lue lisää siitepölyallergiasta Allegia- ja astmaliiton sivuilta: www.allergia.com
Suomessa siitepölykausi on pitkä
Siitepölykaudeksi kutsutaan aikaa, jolloin allergeenisen siitepölyn esiintyminen ilmassa on mahdollista. Suomessa ensimmäiset siitepölyhiukkaset havaitaan usein jo varhain kevättalvella, kun siitepölyä tulee maahamme kaukokulkeumana Etelä-Skandinaviasta, Keski-Euroopasta tai Baltian maista. Varsinainen allergiakasvien kukintakausi kestää Suomessa yleensä maaliskuun alusta elokuun loppuun. Siitepölykauden alkamisaika vaihtelee monella viikolla mittauspisteiden välillä: Turussa lepän kukinta alkaa usein maaliskuun toisella viikolla mutta Oulussa vasta huhtikuulla. Koivun siitepölykausi alkaa eteläisimmässä Suomessa jopa kahta kuukautta ennen Pohjois-Lappia.
Lue lisää mittauspisteistä.Lue lisää Suomen siitepölykausista yhteenvetosivulta.
Kuvassa on esimerkinomaisesti lepän ja koivun siitepölykalenterit, joissa keltaisella on
merkitty ne ajankohdat jolloin siitepölyä esiintyy ajoittain, oranssilla usein ja punaisella aina.
Allergeenit
Allergiaoireita aiheuttaa allergeeninen proteiini eli allergeeni, jolla elimistön puolustusjärjestelmä on herkistynyt. Allergeeneja voi olla muissakin kasvin osissa, kuten kasvinesteissä. Herkimmät allergikot voivat saada allergiaoireita jo ennen varsinaisen siitepölykauden alkua. Siitepölytiedote tehdään siten, että ulkoilmanäytteistä lasketaan hiukkasten lukumäärät mikroskoopin avulla.
Jos taas allergeenin eli allergiaa aiheuttavan valkuaisaineen määrä määritetään ilmanäytteistä immunokemiallisesti, huomataan että allergeenia esiintyy ilmassa jopa viikkoja ennen kuin kasvista vapautuu mikroskoopilla havaittavia siitepölyhiukkasia. Allergeenia voi esiintyä ilmassa korkeita pitoisuuksia silloinkin, kun ilman siitepölypitoisuus on nolla. Toisaalta ns. kaukokulkeutuneet siitepölyhiukkaset tulevat mikroskoopin avulla tehtäviin laskelmiin mukaan. Ne ovat usein pelkkiä tyhjiä kuoria, ja siksi allergiselle 'harmittomia'. Näin saattaa vastaavasti tapahtua, että siitepölymäärän ilmoitetaan olevan korkea, mutta todellisuudessa allergian aiheuttajaa ei esiinny ilmassa lainkaan. Muun muassa koivun ja heinien allergeenien mittausmenetelmiä pyritään kehittämään käynnissä olevassa MONALISA-tutkimusprojektissa.
Allergiaa aiheuttavat homeitiöt
Ulkoilman homesienten itiöt voivat myös aiheuttaa allergiaoireita. Astmalapsista noin seitsemän prosenttia on allergisia sieni-itiöille, mutta aikuisilla allergiaoireita esiintynee harvemmin. Alternaria- ja Cladosporium-homesukujen itiöitä pidetään ulkoilman tärkeimpinä allergeenisia itiöitä tuottavina sienisukuina, ja näiden kahden homeen itiöpitoisuuksista tiedotetaan loppukesällä kun sieni-itiöitä on ilmassa eniten. Muiden homesienten itiökausi myötäilee pitkälti Cladosporiumin ja Alternarian itiökautta. Lakkisienten itiöt runsastuvat ilmassa vasta myöhään syksyllä.
Suomalaisia allergiakasveja
Rannoilla ja kosteikoissa kasvava tervaleppä (Alnus glutinosa, kuvassa) ja kuivempien kasvupaikkojen harmaaleppä (Alnus incana) aloittavat kukintansa Etelä-Suomen lämpimimmillä kasvupaikoilla usein maaliskuussa, maan ollessa vielä jäässä. Lepän siitepöly on ristiinreagoivaa koivun kanssa, ja siksi jotkut koivuallergikot voivat saada oireita jo lepän siitepölyaikana.
Pähkinäpensas esiintyy Lounais-Suomessa paikoitellen runsaana. Hasselpähkinöitä tuottava pähkinäpensas (Corylus avellana) kukkii varhaiskeväällä samaan aikaan lepän kanssa, yleensä jo maaliskuussa - tai jopa aiemmin. Pähkinäpensaan siitepöly sekä hedelmät eli hasselpähkinät voivat aiheuttaa oireita niille allergikoille, jotka yleensä saavat oireita myös koivun siitepölyaikana.
Pajut (Salix) ovat maassamme hyvin yleisiä pensasmaisia tai puumaisia kosteikko- ja piennarkasveja, jotka alkavat kukintasa yhtäaikaa lepän kanssa maalis-huhtikuussa. Pajujen kukinnot ovat elintärkeä ravinnonlähde varhaiskeväällä herääville kimalaisille ja muille mesipistiäisille, ja siksi niillä on välillisesti erittäin suuri merkitys mustikan, hedelmäpuiden ja marjapensaiden pölytyksen onnistumisen kannalta. Pajun siitepöly ei leviä tuulen mukana kovin herkästi, mutta se voi aiheuttaa siitepölyallergian oireita lepälle ja koivulle herkistyineille. Pajulajeja on paljon ja viimeiset pajut kukkivat kesäkuun alussa.
Koivu on Suomen yleisimpiä lehtipuita ja myös yleisimpiä siitepölyallergiaoireiden aiheuttajia. Oireita aiheuttavat niin rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens) kuin vaivaiskoivukin (Betula nana). Koivun siitepölyaika Etelä-Suomessa alkaa tavallisesti huhtikuun viimeisellä viikolla, Utjoella kesäkuun alussa. Pihapuuna kasvavaa koivua ei kannata kaataa allergiaoireiden helpottamiseksi, sillä sen siitepölyä on kukinta-aikaan keväällä kaikkialla. Koivun siitepöly voi kulkeutua ilmakehän yläkerroksissa tuhansia kilometrejä. Vaatteiden tai lemmikkieläinten mukana sisätiloihin kulkeutuneen koivun siitepölyn allergeenit voivat säilyttää allergeenisuutensa jopa 12 kuukauden ajan, mutta oireita voi ehkäistä nihkeäpyyhinnällä sekä välttämällä siitepölyaikana asunnon tuulettamista ja pyykin kuivausta ulkona.
Etelä- ja Lounais-Suomessa kasvaa luonnonvaraisina sekä puistopuina myös muualla Suomessa tuulipölytteisiä jaloja lehtipuita, joiden siitepöly voi aiheuttaa allergiaoireita. Näitä ovat tammet (Quercus robur), saarnet (Fraxinus excelsior) ja jalavat (Ulmus glabra).
Heinät (Poaceae) ovat yleisimpiä allergiakasveja. Heinälajeja on paljon ja siitepölykausi alkaakin eteläisimmässä Suomessa jo toukokuun lopulla ja kestää elokuulle. Huippukausi on tavallisesti heinäkuussa. Pohjois-Lapissa ja ulkosaaristossa heinien siitepölymäärät eivät yleensä nouse korkeiksi.
Pujo (Artemisia vulgaris) on mykerökukkaisiin kuuluva rikkakasvi. Pujon siitepöly ei kulkeudu kauas kasvupaikoilta, joten allergiaoireita voi helpottaa kitkemällä tai niittämällä pujoa asuntojen, koulujen, lastentarhojen jne. lähettyviltä. Pujon voi kitkeä alkukesällä juurineen tai niittää kasvustot ennen kukintaa, mutta myös kasvineste on allergisoivaa joten siltä kannattaa suojautua mm. kumihansikkain.
Myös huonekasvit voivat aiheuttaa tai pahentaa allergiaoireita, vaikka oireet erittäin harvoin aiheutuvat siitepölystä. Yleisimpiä allergisoivia huonekasveja on limoviikuna (Ficus benjamina), jonka maitiaisneste sisältää huoneilmaan haihtuvia aineita.
Kuvat: Silja Lehtimäki ja Mervi Oikonen